Kroatian aakkoset ovat englannin aakkosia yksinkertaisemmat ja muistuttavat enemmän saksan tai espanjan aakkosia.
Kirjaimet b, d, f, h, k, l, m, n, p, r, s, t, v, z lausutaan samoin kuin englannissa ja kirjaimet g sekä j lausutaan kuten suomen kielessä.
Seuraavilla kirjaimilla on kroatian kielessä eriävä ääntämys:
| Kroatian "erityiskirjaimet" | |
|---|---|
| c | kuten ts sanassa vitsi |
| č | kuten ch engl. sanassa child |
| ć | kuten č, vähän ‘pehmeämpi’ |
| đ | kuten j engl. sanassa joke |
| š | kuten š sanassa Tšekki ja kuten sh engl. sanassa ship |
| ž | kuten s engl. sanassa pleasure |
Kirjainsarjoja dž, lj ja nj pidetään kroatian kielessä yksittäisinä kirjaimina ja ne äännetään seuraavasti:
| Erityiset kahden kirjaimen sarjat | |
|---|---|
| dž | kuten đ, mutta vähän ‘kovempi’ |
| lj | kuin l ja j yhtä aikaa kuten italian gl (esim. figlia) tai melkein kuin suomen miljoona |
| nj | kuin n ja j yhtä aikaa
kuten espanjan ñ (esim. señor) tai italian gn (esim. bagno) tai melkein kuin suomen banjo |
Yllä olevat 6 kirjainta (c:stä ž:an), j ja nuo kahden kirjaimen sarjat ovat kroatian kielen "erityiskirjaimet" ja niillä on kieliopissa jokseenkin erityinen rooli. (Saatat muistaa ne siitä, että niissä on kaikissa jonkinlainen ‘hattu’, tavallaan myös j:llä, jolla on ‘piste’ yllään, paitsi kirjaimessa c.)
Kroatian vokaalit voivat suomen vokaalien tapaan olla pitkiä tai lyhyitä (kuten suomen tuli vs. tuuli) mutta joissakin kaupungeissa (esim. Zagreb, Rijeka ja Pula) ne lausutaan kaikki samanpituisina.
Alla on joitakin kroatian sanoja ääntämyksen kuvaamiseksi. Paina ▶ kuunnellaksesi miten kroatian äidinkielinen puhuja on ne ääntänyt:
|
čaša
▶
juomalasi džep ▶ tasku jež ▶ siili ljudi ▶ ihmiset |
noć
▶
yö svinja ▶ sika vođa ▶ johtaja zec ▶ kaniini |
Kuulet, että vokaali o sanassa noć on ylläolevissa äänitteissä pitkä (toisin kuin sanassa vođa), kuten myös e sanoissa jež ja zec (toisin kuin sanassa džep). Sama koskee sanojen ljudi ja svinja ensimmäisiä vokaaleja. Monet (mukaan lukien minä) eivät tee tällaista eroa.
Tästä syystä päätin, että en merkitse pitkiä vokaaleja, koska se olisi monimutkaisempaa aloittelijoille: säännöt ovat monimutkaiset ja monissa osissa Kroatiaa ihmiset eivät noudata niitä.
Lisäksi enemmistö kroatialaisista ääntää nykyään kirjaimen ć samana kuin kirjaimen č, ja kirjaimen dž samoin kuin kirjaimen đ. Tämä koskee useimpia kaupunkeja.
Kirjainten č ja dž standardissa ääntämyksessä kielen kärki on painettu kitalakea vasten aivan hampaiden yläpuolelle, hammasrivit ovat erillään ja huulten ja hampaiden välillä on rako. Tätä kutsutaan apikaaliseksi ääntämykseksi.
Koska kirjainten č ja ć ääntämys on samanlainen tai identtinen (Kroatian alueesta riippuen), niille on keksitty puhekieliset nimet, joita käytetään esim. kun pitää selittää nimen kirjoitusasu puhelimitse:
| č = „tvrdo č” | ć = „meko ć” |
On olemassa myös vokaali ə (ääntämys kuten e engl. sanassa the) jota ei koskaan kirjoiteta; se esiintyy seuraavissa tilanteissa:
1. näennäisen mahdottomissa sanoissa kuten čvrst ▶ kiinteä, vakaa ja krv ▶ veri: ne voidaan ääntää suunnilleen vokaalilla ə (näin tekee ainakin osa kroatialaisista), eli čvərst ja kərv. Itse asiassa krv äännetään hieman samalla lailla kuin englannin curve.
2. sama koskee esim. sanaa bicikl ▶ polkupyörä, joka äännetään pikemminkin bi-ci-kəl (kolme tavua).
3. kirjaimista puhuttaessa kroatialaiset ääntävät niiden nimet usein tällä vokaalilla (esim. kirjain "b" on bə).
Vaikka sanat pitäisi lausua kirjoitusasun mukaisesti, suuri enemmistö kroatialaisista ääntää kirjainsarjan ije (muualla kuin sanan lopussa) kuten je, esimerkiksi:
lijepo ▶ kauniisti äännetään yleensä lje-po
prije ▶ ennen äännetään kuten kirjoitetaan (pri-je), koska ije on aivan lopussa
Jotkut ääntävät sanan lijepo muodossa l-j-e-p-o (l ja j ovat siis erillisiä äänteitä, kuten standardi vaatii), toiset taas lj-e-p-o. Ääntämisen avuksi olen merkinnyt tällaiset normaalisti kirjoitettavat mutta ääntämättä jätettävät i-kirjaimet näin: lijepo. Sanan prije kaltaisissa sanoissa, joissa kaikki vokaalit äännetään normaalisti, ei ole merkintää.
On myös joitakin harvoja muita tilanteita, joissa jotakin kirjoitettua ei äännetä, ja sellaiset on erikseen korostettu.
Kroatian kielessä ulkomaiset henkilön- ja paikannimet kirjoitetaan alkuperäiskielen mukaan, mikäli nimi on alunperin latinalaisilla aakkosilla (esim. New York, Chuck Norris), mutta joillakin sanoilla on ääntämyksen mukainen kirjoitusasu; näin tapahtuu toisinaan bosniassa, ja säännönmukaisesti serbiassa – esim. Njujork, Čak Noris.
W- ja X-kirjaimia jne. käytetään usein muista kielistä lainatuissa lyhenteissä, esim. WC merkitsee vessaa sekä joissakin alunperin ulkomaisissa sukunimissä (esimerkiksi Winter oli 2011 väestönlaskennassa 43 kroatialaisen sukunimi).
Sanapainon (yhden tavun ääntäminen muita kuuluvammin, suomen kielessä ensimmäisellä tavulla) säännöt ovat melko monimutkaiset ja vaihtelee puhekielessä Kroatian eri alueilla. Sanapainoa ei koskaan ilmoiteta kirjoituksessa (kuten ei myöskään englannissa, jossa paino voi olla eri tavuilla, mutta toisin kuin esim. espanjassa ja italiassa), se pitäisi vain tietää.
Sanojen painottamisessa on puheessa kaksi yleistä tapaa (tai järjestelmää):
Standardipainotusta käytetään kroatian standardikielessä sekä Splitin, Osijekin, Dubrovnikin kaupungeissa ja ympäröivällä maaseudulla; tämä alue ulottuu Bosniaan ja suurimpaan osaan Serbiaa. Tätä järjestelmää käytetään Kroatian julkisessa radiossa ja TV:ssä (ja kielioppikirjojen sekä hyvien sanakirjojen ääntämysohjeet ovat tämän mukaiset).
Lisäksi standardikroatiassa on kaksi erilaista sanapainoa (tapaa painottaa tavua): nouseva tooni ja laskeva tooni. Hieman samanlainen toonisysteemi löytyy ruotsin tai jopa kiinan kielestä. Standardikroatian painotus on käytännössä identtinen serbian ja bosnian standardikielien kanssa, mutta useat Kroatiassa eivät käytä standardipainotusta arkiviestinnässään. Standardipainotuksen säännöt ovat hyvin monimutkaiset (painotus vaihtelee saman sanan eri muodoissa) joten luulen että olisi liian monimutkaista esitellä toonit aloittelijoille suunnatussa kurssissa (tätä lähestymistapaa käytetään useimmissa kroatiaa opettavissa kielikouluissa; kuvailen tätä tarkemmin myöhemmin kohdassa A7 Sanapaino).
Niinpä päätin merkitä vain mitä vokaalia painotetaan, kun paino ei ole ensimmäisellä tavulla (missä se tavallisimmin on). Tässä kartassa näkyy karkeasti (varjostettu alue) missä standardipainojärjestelmä (tai jokin hyvin samanlainen) vallitsee Kroatiassa ja sen naapurimaissa, ainakin julkisissa yhteyksissä:
‘Läntistä painotusta’ käytetään puhekielessä, ja sitä kuulee usein Zagrebissa ja sen ympäristössä ja joissakin muissa kaupungeissa, kuten Rijekassa ja Pulassa. Sitä voi kuulla paikallisilta radioasemilta. Tätä ääntämystä minä henkilökohtaisesti käytän arkielämässäni, työpaikalla, koulussa jne. (Sitä kutsutaan joskus myös sekaannuttavasti ‘kaupunkipainotukseksi’; siitä ei löydä juuri mitään tietoa oppikirjoista.)
Myös muita painotusjärjestelmiä ja tapoja ääntää sanat on käytössä, mutta ne rajoittuvat enemmän tai vähemmän pienille alueille ja kyliin. Niitä kuvaillaan lyhyesti murreosiossa.
En aio kuvailla Serbiassa ja Montenegrossa varjostamattomilla alueilla käytettäviä painotusjärjestelmiä. Joissakin sanoissa ne ovat samanlaisia tai identtisiä kuin ‘läntinen’ painotus, muissa taas melko erilaisia.
Merkitsen myös ‘läntisessä’ painotuksessa painotetun tavun, kun se eroaa standardipainotuksesta. Useissa sanoissa ero on pieni tai olematon, kun taas toisissa se on selkeä, kuten sanat ponekad joskus ja kolač kakku osoittavat (painotetut vokaalit alleviivattu):
| sana | standardi | ‘läntinen’ |
|---|---|---|
| ponekad | ponekad ▶ | ponekad ▶ |
| kolač | kolač ▶ | kolač ▶ |
Kuten näet, osa ihmisistä ääntää sanat ponekad ja kolač painottaen ensimmäistä tavua, ja toiset toista tavua. Tätä ei saa selville normaalista kirjoitusasusta, koska painotusta ei normaalisti merkitä.
Niinpä merkitsin sanan ponekad ja muut joilla on kaksi mahdollista painotusta (alleviivasin siis kaksi vokaalia). Ensimmäinen merkki (vasemmalta) on aina standardipainon paikka ja toinen merkki (jos on) ‘läntisen’ painotuksen kohta.
|
ensimmäinen merkki (jos on): standardipainotus |
||||||
|
toinen merkki (jos on): ‘läntinen’ painotus |
||||||
| p | o | n | e | kad | ||
Sana kolač ja monet muut on merkitty samalla tavalla. (Tällaiset merkinnät ovat omaa keksintöäni. On olemassa myös standardit painosymbolit, mutta ne ovat kovin monimutkaisia ja käytössä vain erikoistuneissa kirjoissa. Löydät lisää niistä Wikipediasta ja muualta.)
Muista, että jos merkintää ei ole, paino on ensimmäisellä tavulla. Jos merkintöjä on vain yksi, käytännössä kaikki laittavat painon samalle tavulle.
On muutamia sanoja, joissa standardipainotus ei ole ensimmäisellä tavulla, mutta ‘läntinen’ painotus on; yksi niistä on kiikareita merkitsevä sana:
|
standardi: dalekozor ‘läntinen’: dalekozor | = dalekozorʷ¹ |
Tällaisissa sanoissa alleviivaan standardipainotuksen kohdan, ja merkitsen pienellä yläindeksillä ‘W1’ sanan jälkeen (t.s. ‘läntinen’ painotus 1. tavulla), kuten esimerkissä yllä.
Joidenkin sanojen painotuksen kohdan lisäksi pääeroavaisuus kahden yleisen ‘järjestelmän’ välillä on sanapainon siirtyminen. Tämä on standardipainotukselle tyypillinen piirre. Nämä esimerkit antavat esimerkin yleisistä sanapainon siirtymisistä:
| muoto | standardi | ‘läntinen’ |
|---|---|---|
| kakku | kolač | kolač |
| kakut | kolači | kolači |
| puhun | govorim | govorim |
| tulen puhumaan puhun (fut.) |
govorit ću | govorit ću |
Nämä olivat vain esimerkkejä – kaikissa sanoissa ei ole sanapainon siirtymää, ja siirtymiä on myös erilaisia. ‘Kurssin’ edetessä selitetään asteittain monenlaisia siirtymiä.
Ehdotus. Täytyy myöntää, että standardipainotusjärjestelmä on melko monimutkainen, jopa esittämässäni yksinkertaistetussa versiossa. Suosittelen standardipainotuksen opettelemista vain jos haluat puhua suunnilleen Kroatian julkisen TV:n uutistenlukijoiden tavoin, tai jos tosiaan haluat matkia varjostetun alueen puhetapaa. Muutoin siitä ei tarvitse välittää ja voi mennä ‘läntisen’ järjestelmän mukaan. Tulet kuulostamaan suunnilleen joltakulta varjostamattomilta alueilta, mikä ei ole huono, jos päätavoitteesi on viestiä. Ja pidä mielessä, että normaalissa kirjoituksessa painoa ei merkitä lainkaan.
On kourallinen sanoja, joiden eri merkitykset eroavat toisistaan vain sanapainolla, esimerkiksi:
frizer pakastin
frizer kampaaja
(Muistutan vielä kerran, että sekä painomerkit että merkinnät i-kirjaimille joita ei yleensä äännetä ovat vain minun keksintöjäni: kukaan ei käytä niitä kirjoittaessaan.)
Tällä ‘kurssilla’ on aika ajoin äänitiedostoja, joista kuulee valittujen sanojen ja lauseiden ääntämyksen. Kun ääntämys vaihtelee, äänitteissä on tällaiset merkinnät:
| S▶ | kuuntele äänite standardiääntämyksellä |
| W▶ | kuuntele äänite ‘läntisellä’ ääntämyksellä |