Seuraavaksi esittelen sinulle lisää pronomineja ja jatkan adjektiivien ja verbin biti (je² +) olla käyttöä.
Olemme jo oppineet joitain persoonapronomineja (ti, vi, on...), muttemme kaikkia. Lisäksi olemme käyttäneet vain niiden subjektimuotoja, eli nominatiivimuotoja. Mutta entäs kun haluammekin käyttää pronomineja objekteina? Miten sanotaan minä olen? Miten sanotaan minä rakastan sinua? Tai hän rakastaa minua?
Kuten suomenkin kielessä, pronominien muodot ovat epäsäännölliset ja täytyy oppia ulkoa. Ne eivät kuitenkaan onneksi ole kovin monimutkaisia. Tässä ovat kahden ensimmäisen persoonan muodot (minä, sinä, me):
| yksikkö | monikko | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| pers. | N | A | N | A | |
| 1. | ja | me² | mi | nas² | |
| 2. | ti | te² | vi | vas² | |
Sanan se² tavoin myös persoonapronominien akkusatiivimuodot täytyy sijoittaa lauseen toiseksi sanaksi (katso 7 Objektin vaativat verbit.) Esimerkiksi:
Ana¹ me² čeka. ▶ Ana odottaa minua.
Kuten tavallisesti, lauseen toista sanaa ei tule laskea mekaanisesti. Kaksi sanaa tai useampi voivat lausekkeen muodostaessaan varata yhdessä ensimmäisen paikan. On normaalia sanoa:
Moj prijatelj¹ te² čeka. Ystäväni odottaa sinua.
(Kerron possessiiviadjektiivista moj my tarkemmin ensi luvussa. Se käyttäytyy hieman erikoisesti; sillä ei ole yksikössä koskaan päätettä -i.)
Kirjoissa ja sanomalehdissä näkee toisinaan, että toiseksi sanaksi tulevat sanat on väkisin laitettu toiselle tilalle, myös silloin, jos ne rikkovat substantiivilausekkeen. Näin ei koskaan tehdä puheessa (paitsi hyvin muodollisissa puheissa, kuten radiouutisissa, tai joillakin maaseutualueilla):
Moj¹ te² prijatelj čeka. (sama merkitys, hyvin muodollinen, lähinnä kirjoituksessa)
On tietenkin olemassa myös tunnettu esimerkki:
Volim te. ▶ Rakastan sinua. (jollekulle tutulle)
Jotta persoonapronominien taivutusmuotojen (ei N:ssä olevien muotojen) oppiminen olisi helpompaa, olen värittänyt ne tummansinisellä. Lisäksi hiiren (tai kosketusnäytöllä sormen) niiden päälle viemällä tulee esiin ponnahdusikkuna, jossa on perustiedot muodosta, esim. 1 A = 1. persoonan akkusatiivi; 2pl A = 2. persoonan monikon A ja niin edelleen. Kokeile tätä ylläolevilla esimerkeillä!
Kuten aiemmin selitin, kroatian vi/vas käytetään sekä monikollisesti (te) että kunnioittavasti (Te). Jälkimmäinen käyttö erotetaan yleensä kirjoituksessa isolla alkukirjaimella V:
Ana vas čeka. Ana odottaa teitä.
Ana Vas čeka. Ana odottaa Teitä.
(Persoonapronomineista on myös pidemmät, ‘painotetut’ muodot, mutta niitä käytetään vain tietyissä tilanteissa, ja esittelen ne myöhemmin.)
Tässä ovat 3. persoonan yksikön (hän (miesp.), hän (naisp.), se):
| 3. persoona | ||
|---|---|---|
| N | A | |
| fem. | ona ▶ | je² / ju² |
| neut. | ono | ga² |
| mask. | on ▶ | |
Kuten näet, 3. persoonan pronominien akkusatiivimuoto on sama feminiiniä lukuun ottamatta. Muutenkin pronomineilla on paljon vähemmän muotoja kuin ehkä luulit. Esimerkiksi:
Volim ga. ▶ Rakastan häntä (miesp.)/sitä. (asiayhteydestä riippuen)
Ona ga ne poznajepoznavati. ▶ Hän (naisp.) ei tunne häntä (miesp.)/sitä. (asiayhteydestä riippuen)
Sanalla ona hän (naisp.) on akkusatiivissa kaksi muotoa, joita käytetään synonyymisesti ®. Esimerkiksi kirjasta knjiga kirja – feminiinisukuinen substantiivi – puhuttaessa kumpaakin voi yhtä hyvin käyttää ja käytetään:
Čitam je. Luen sitä. (kirj. ‘luen häntä (naisp.)’)
Čitam ju. (sama merkitys)
(Koska pronominimuoto je² sattuu oleman identtinen verbin biti (je² +) olla pres-3-muodon kanssa, sen käyttöä vältetään sen (je²) kanssa samassa lauseessa; näemme tällaisia tilanteita hieman myöhemmin).
Huomio: substantiivi knjiga kirja on feminiininen. Sama koskee myös sanoja voda vesi ja kuća talo. Sekä myöskin sanoja noć yö ja obitelj perhe. Niihin viitatessasi sinun tulee käyttää feminiinisiä pronomineja (ona, ju², je²), kuten tekisit esimerkiksi myös sisarestasi puhuessasi.
Samaan tapaan nož veitsi ja auto (aut-) auto ovat maskuliinisia substantiiveja. Samoja pronomineja tulee käyttää veitsistä ja autoista puhuttaessa, kuin mitä käyttäisit veljestäsi puhuessasi.
Pronomineja käytetään usein, kun kerrotaan, mikä jokin on. Sekä kuvailtu asia ja kuvaus ovat oletus-, sanakirjamuodossa – nominatiivimuodossa. Esimerkiksi:
Ivan je student. Ivan on (yliopiston) opiskelija.
On je student. Hän (miesp.) on (yliopiston) opiskelija.
Suomen kielessä käytetään yhtä samaa sanaa – opiskelija – tarkoittamaan sekä mies- että naispuolisia opiskelijoita. Useimpien tällaisten "roolien" tapauksessa kroatian kielessä on kaksi sanaa, yksi miespuolista ja yksi naispuolista tarkoittava.
Miespuolisia ja naispuolisia tarkoittavien sanoja ei aina voi suoraan johtaa toisistaan, mutta useimmiten naispuolista tarkoittava sana on muodostettu lisäämällä -ica miespuolista tarkoittavaan sanaan (jälkiliitteellä -ica on myös muitakin käyttötarkoituksia):
| miesp. | naisp. | |
|---|---|---|
| laulaja | pjevač | pjevačica |
| professori | profesor | profesorica ® |
| (yliop.) opiskelija | student | studentica ® |
| opettaja | učitelj | učiteljica |
Esimerkiksi naispuolisesta opiskelijasta voi sanoa:
Vesna je studentica. Vesna on (yliopiston) opiskelija.
Useimmilla eläimillä (ihmiset mukaan lukien) oletussuku on maskuliini: maskuliinisukuisia substantiiveja käytetään, kun puhutaan ryhmästä, jonka jäsenet eivät ole kaikki keskenään samaa sukupuolta, tai kun et yksinkertaisesti tiedä jonkun sukupuolta tai puhut ihmisistä tai eläimistä yleisestiottaen. Maskuliinisuku on niin geneerinen, että toisinaan sitä käytetään myös naisista:
Ona je novi profesor. Hän (naisp.) on uusi professori.
Mainiota, mutta miten sitten sanotaan olen opiskelija (mies- tai naispuolinen)? Siinä täytyy käyttää yhtä ylläesitellyistä prersoonapronomineista (tietysti N-muodossa) ja oikeaa verbimuotoa:
biti (je² +) olla → pres-1 sam²
Esimerkiksi:
Ja sam student. Olen opiskelija. (miesp.)
Ja sam studentica. Olen opiskelija. (naisp.)
Kroatian kielessä persoonapronomineja käytetään harvemmin subjekteina, mutta tällaisissa lauseissa niitä käytetään. Huomaa myös, että suomenkieliset lauseet ovat vähemmän informatiivisia kuin kroatiankieliset vastineet: niistä ei saa selville puhujan sukupuolta, toisin kuin kroatiankielisistä lauseista. Tästä eteenpäin käytän merkintöjen (miesp.) ja (naisp.) tilalta lyhenteitä {m} ja {n}:
Ja sam student. Olen opiskelija. {m}
Ja sam studentica. Olen opiskelija. {n}
Kun kuvaat adjektiiv(e)illa jonkin tämänhetkistä asiantilaa, joka voi muuttua minä hetkenä hyvänsä, pronominit jätetään yleensä pois. Alun ja sam... sijaan useimmin sanotaan:
Gladan sam. ▶ Olen nälkäinen = minulla on nälkä. {m}
Gladna sam. ▶ Olen nälkäinen = minulla on nälkä. {f}
Huomioi: vaikka sanat ja ja ti ovat samat sukupuolesta riippumatta, adjektiiveja tulee silti taivuttaa niissä ‘piilevän’ sukupuolen mukaan. Samoin on romaanisissa kielissä, kuten italiassa ja espanjassa:
(esp.) Estoy cansado. Olen väsynyt. {m}
(esp.) Estoy cansada. Olen väsynyt. {f}
Jos olet tutustunut espanjaan, sinua saattaa auttaa havainto, että persoonapronominien poisjättäminen kroatian olen...-lauseissa vastaa käytännössä espanjan verbien ser ja estar eroa (muutamilla poikkeuksilla):
| espanja | kroatia |
|---|---|
| Soy estudiante. | Ja sam student. |
| Estoy cansado. | Umoran sam. |
Jos lauseeseen lisätään adverbi (kuten opet taas, možda ehkä, jako tosi jne.), sitä ei koskaan pidetä samana yksikkönä adjektiivin kanssa, ja niinpä toiseksi sijoitettavat sanat sopivat niiden väliin.
Goran je jako gladan. ▶ Goran on tosi nälkäinen.
Jako sam gladan. Olen tosi nälkäinen. {m}
(Adverbi sijoitetaan lauseessa normaalisti ennen adjektiivia, mutta tästä voi poiketa adverbia korostaakseen.)
Miten sitten sanotaan, että et ole nälkäinen? Siihen pätee sama periaate, kuin muihinkin verbin biti preesensmuotoihin – niiden eteen vain lisätään ni- ®; tuloksena oleva muoto ei rajoitu lauseen toiseen tilaan ja sijoitetaankin itse asiassa yleensä adjektiivin eteen (mutta adjektiivia määrittävät adverbit laitetaan yleensä niiden väliin):
Nisam gladan. ▶ En ole nälkäinen. {m}
Uopće nisam gladna. En ole lainkaan nälkäinen. {f}
Nisam jako gladna. En ole kovin nälkäinen. {f}
Toisen persoonan yksiköllinen muoto on ti ja monikollinen vi (jälkimmäistä käytetään myös kohteliassa puhuttelussa). Olemmekin jo oppineet niitä vastaavat muodot verbistä biti.
Nisi gladan. Et ole nälkäinen. {m:lle}
Gladna si. Olet nälkäinen. {n:lle}
Tällaisista lauseista käy ilmi puhuteltavan henkilön sukupuoli: käytän näistä lyhyitä merkintöjä {m:lle} ja {n:lle}.
Nominatiivin monikossa adjektiivien vain miehistä koostuvien sekä "sekaryhmien" kanssa käytettävä pääte on -i, mutta sitä käytetään myös kaikissa kohteliaissa lauseissa puhutellun sukupuolesta riippumatta:®
Gladni ste. {miesp. ryhmälle}
Gladni ste. {sekaryhmälle}
Gladni ste. {yhdelle henkilölle, m/n}
Kaksi ensimmäistä lausetta voidaan kääntää suomeksi olette nälkäisiä ja viimeinen olette nälkäinen. Feminiinin monikkomuodossa adjektiivien pääte on nominatiivissa -e; sitä käytetään vain, kun kyseessä on yksinomaan naispuolisista koostuva ryhmä:
Gladne ste. {naisp. ryhmälle}
Sama pätee 1. persoonan monikkoon (me olemme), jossa persoonapronomini onmi ja verbistä olla käytetään seuraavaa muotoa:
biti (je² +) olla → pres-1mon smo²
(Tämä on poikkeus sääntöön, että pres-1mon on yksinkertaisesti pres-1 + o.)
Esimerkiksi:
________
® Serbiassa ja yleensä Bosniassakin akkusatiivimuotoa ju² käytetään vain, kun lauseessa on myös pres-3-muoto je² .
Serbiassa sanojen profesorica ja studentica sijaan yleisiä ovat sanat profesorka ja studentkinja, mutta sanaa učiteljica käytetään kaikkialla.
Bosniassa ja Montenegrossa sana čovjek voi – puheessa – asiayhteydestä riippuen merkitä miestä tai aviomiestä (sanalla žena nainen/vaimo on vastaava kaksoismerkitys kaikkialla). Sama pätee sanaan Serbian keskiosissa käytettävään sanaan čovek (») (“ekaavimuoto”; huomaa eriävä painotus).
Montenegrossa verbissä biti (je² +) olla on preesensin kieltomuodossa aina nije-, siispä nijesam, nijesi jne., mutta 3. pers. muoto on vain nije.
Osassa Kroatian länsiosia (myös Zagrebissa) käytetään puhekielessä toisinaan naisia kohteliaasti puhuteltaessa adjektiivin yksikön femiinimuotoa verbien ja pronominien 2. persoonan monikon muotojen kanssa, esim. gladna ste. Tämä ei kuulu standardikieleen, ja sitä voidaan jopa pitää merkkinä sivistymättömyydestä. Näin tapahtuu myös Sloveniassa, ja sielläkin tätä pidetään epästandardina.