→ Voit lukea tämän luvun myös englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi tai portugaliksi.
Aiemmissa luvuissa opit käyttämään objekteina -a-päätteisiä (sanakirjamuodossa) substantiiveja, eli muodostamaan niiden akkusatiivimuodon. Mutta entä muut substantiivit?
On ensinnäkin olemassa substantiiveja, joiden pääte on -o tai -e. Ne eivät tavallisesti muutu akkusatiivimuodossa lainkaan, eli niitä käytetään objekteina niiden sanakirjamuodossa (nominatiivimuodossa). Esimerkiksi:
|
auto
▶
auto jutro ▶ aamu meso ▶ liha ml nebo ▶ taivas |
more
▶
meri pismo ▶ kirje pivo ▶ olut vino ▶ viini voće ▶ hedelmät |
Niitä voi (ja pitää!) käyttää objekteina sellaisenaan:
Pijempiti pivo. ▶ Juon olutta.
Ana gleda more. Ana katsoo merta.
Goran pijepiti vino. Goran juo viiniä.
Jedemjesti voće. Syön hedelmiä.
Ivan pijepiti mlijeko.
Ivan juo maitoa.
Pišempisati pismo. Kirjoitan kirjettä.
Ivana vozi auto. Ivana ajaa autoa.
On myös kaksi hyödyllistä toisiaan muistuttavaa verbiä:
| vidjeti (vidi) nähdä | voljeti (voli) pitää, rakastaa ® |
Näiden kahden verbin pres-3 muodostetaan vaihtamalla inf:n -jeti päätteeseen -i. Sama pätee lähes kaikkiin verbeihin jotka päättyvät -jeti, ja tätä voidaan pitää säännöllisenä, joten en tavallisesti luettele tällaisten verbien pres-3-muotoja. Esimerkkejä:
Vidim more. Näen meren.
Ana voli pivo. Ana pitää oluesta.
Lisäksi kroatian kielessä on konsonanttiin päättyviä substantiiveja (päätteet -i ja -u ovat hyvin harvinaisia). Niiden käyttö riippuu niiden merkityksestä. Jos ne tarkoittavat jotakin muuta kuin ihmisiä tai eläimiä, nekään eivät muutu akkusatiivissa:
ručak lounas |
Esittelen sinulle kaksi hyödyllistä verbiä lisää:
poznavati (poznaje) tuntea (joku)
rezati (reže) cut
Kroatian kielessä on verbi, joka tarkoittaa vain ihmisten tuntemista (ja kaupunkien), kuten myös ranskan connaître. (Ja painomerkinnöissä ei ole virheitä, verbin poznavati paino on eri tavulla infinitiivissä ja preesensissä. Tällaiset verbin sisäiset painon siirtymät tekevät kroatian painotuksen monimutkaiseksi.)
Voimme siis käyttää yllämainittuja substantiiveja objekteina sellaisinaan:
Ana gleda film. Ana katsoo elokuvaa.
Režemrezati kruh. ▶ Leikkaan leipää. ®
Goran pijepiti sok. Goran juo mehua.
Ivana kuha ručak. ▶ Ivana kokkaa lounasta.
Čekam vlak. Odotan junaa. ®
Konsonanttiloppuiset ihmisiä ja eläimiä tarkoittavat substantiivit kuitenkin muuttuvat akkusatiivissa. Niihin lisätään pääte -a. Tämä pätee mm. seuraaviin substantiiveihin:
Käytetäänpä niitä:
Ana gleda konja. Ana katsoo hevosta.
Ivan čeka brata. ▶ Ivan odottaa veljeään.
Goran vidi galeba. Goran näkee lokin.
Tämä akkusatiivipääte pätee myös nimiin:
Ana čeka Gorana. Ana odottaa Gorania.
Josip poznajepoznavati Ivana. ▶ Josip tuntee Ivanin.
Tämä koskee myös moniosaisia nimiä (t.s. sukunimen kanssa) ja vieraita nimiä – jokaiseen sanaan (miehen) nimessä täytyy liittää -a:
Čekamo Ivana Horvata. Odotamme Ivan Horvatia.
Gledam Brada Pitta. Katson Brad Pittiä.
Kun kuulet lauseen, jossa nimen kuuluu olla akkusatiivissa, sinun tulee pystyä päätellä siitä nimen perusmuoto (nominatiivi). Kroatiaa ei yksinkertaisesti voi ymmärtää ymmärtämättä sijamuotojen toimintaa – siksi olen alkanut esitellä niitä heti alussa:
Čekam Ivana. Odotan Ivania. (Ivan = miespuolinen)
Čekam Ivanu. Odotan Ivanaa. (Ivana = naispuolinen)
Tiettyihin substantiiveihin sijapäätteitä ei lisätä nominatiivimuotoon, vaan yleensä hieman erilaiseen muotoon. Yksi esimerkki tästä on pas koira. Se näyttää akkusatiivissa tältä:
Ana gleda psa. ▶ Ana katsoo koiraa.
Akkusatiivipäätettä ei lisätä suoraan muotoon pas, vaan hieman lyhempään muotoon (ps). Kutsun tätä muotoa vaikka ‘taivutuspohjaksi’ ja luettelen sen suluissa tällaisten substantiivien jälkeen:
| nominatiivi | ||||
| ‘taivutuspohja’ | ||||
| magarac | (magarc-) aasi | |||
| pas (ps-) koira vrabac (vrapc-) varpunen | ||||
Taivutuspohjassa on yleensä vain lyhentynyt viimeinen tavu, mutta joskus siinä esiintyy myös konsonanttivaihtelu. (Tätä muotoa kutsutaan myös obliikvivartaloksi tai vain vartaloksi; keksin tähän sille helpomman nimen.)
Muutamilla substantiiveilla on kaksi mahdollista taivutuspohjaa. Ero on kuitenkin vain kirjoitusasussa, koska sarjoissa -dc- ja -tc- vain -c- äännetään. Yleisiä ovat:
sudac (sudc- / suc-) tuomari
svetac (svetc- / svec-) pyhimys ®
On myös muutamia miehennimiä, jotka päättyvät -o tai -e ja ne käyttäytyvät aivan kuin ne päättyisivät konsonanttiin; niillä on erityinen taivutuspohja, yleensä vain ilman viimeistä vokaalia (jos sana päättyy -io, lisätään j):
Darko (Dark-) |
Dario
(Darij-) |
Esimerkiksi:
Ana čeka Marka. Ana odottaa Markoa.
Josip ne poznajepoznavati Hrvoja. Josip ei tunne Hrvojea.
Toisinaan j on myös nominatiivissa (sanakirjamuodossa): virallisten tilastojen mukaan Kroatiassa on 32 708 Mariota ja 4 066 Marijoa.
Lisäksi on vielä miehennimiä, jotka taipuvat ikään kuin ne päättyisivät -a:han. Niiden pääte on nominatiivissa -e tai -o. Muut muodot ovat samat kuin -a-loppuisilla substantiiveilla. Tällaiset nimet ovat alkuisin lempinimiä. Esimerkiksi Ante on lempinimi nimestä Antun (vastaa suomen nimeä Anttoni), mutta se on käytössä myös virallisena nimenä (Kroatiassa on 35 457 Antea).
Näin taipuvat esimerkiksi myös nimet Ivo ja Kruno. Kattavampi lista on kohdassa L1 Yleisiä nimiä.
Merkitsen tällaiset oudot nimet näin: "A -u" muistutuksena siitä, että ne taipuvat kuten -a-päätteiset substantiivit eli päättyvät akkusatiivissa -u. Esimerkiksi:
Čekam Antu. Odotan Antea.
Ne poznajempoznavati Krunu. En tunne Krunoa. ®
Nyt osaat muodostaa akkusatiivin lähes kaikista substantiiveista! Tehdään oppimastamme taulukkomuotoinen yhteenveto:
| substantiivityyppi (N) | A (objekti) |
|---|---|
| pääte -a | -a → -u |
| pääte -o tai -e | sama |
| konsonanttipääte (ei ihminen tai eläin) |
sama |
| konsonanttipääte (ihminen tai eläin) |
lisää -a |
(Nämä säännöt eivät ole kaikenkattavat, mutta pätevät lähes jokaiseen substantiiviin, annan täsmälliset säännöt hieman myöhemmin.)
Lopuksi selitän, miten kysytään objekteista. Kysymykset tulee aloittaa seuraavilla kysymyssanoilla:
kog(a)
▶
kuka (objektina)
što
▶
mikä
Voit esimerkiksi kysyä, mitä Ana katsoo, tai ketä Goran odottaa. Ota huomioon, että vastauksenkin tulee olla akkusatiivissa:
Što Ana gleda? ▶ Mitä Ana katsoo?
— Film. Elokuvaa.
— Konja. Hevosta.
Što Ivan pijepiti? Mitä Ivan juo?
— Kavu. Kahvia.
Koga Goran čeka? Ketä Goran odottaa?
— Anu. Anaa.
Törmäät tässäkin yhteydessä usein puhekielen sanaan šta ® sanan što sijaan. Tarkempi selvitys kuka/ketä- ja mikä/mitä-kysymyksistä annetaan myöhemmin kappaleessa 28 Kysymykset ketä ja mitä.
Voit tietenkin vastata vain:
— Ne znam. En tiedä.
Verbi znati tietää on yksi harvoista verbeistä, joiden paino siirtyy sanalle ne¨ jopa ‘läntisessä’ järjestelmässä, koska sen pres-3 on yksitavuinen (zna). Ilmoitin tämän alleviivaamalla sanan ne¨. (Ihmiset tuntevatkin, että se äännetään eri lailla kuin muut ne¨ + verbi -yhdistelmät, joten voit toisinaan törmätä epästandardiin kirjoitusasuun yhtenä sanana, neznam.)
________
® Serbiassa, missä “ekaavi” on yleisin, esim. verbin vidjeti inf on videti, mutta pres-3 on silti vidi.
Sanan kruh sijaan suurimmassa osassa Bosniaa on käytössä sana hljeb, ja sen “ekavialainen” muoto hleb Serbiassa (puhekielessä usein leb); sanan vlak sijaan näissä maissa on yleinen sana voz.
Asia on itse asiassa vähän monimutkaisempi. Dalmatian mannerosissa ja viereisillä Hertsegovinan alueilla – Splitin kaupunki mukaanlukien – leipä on puhekielessä usein kruv. Läheisillä saarilla kuitenkin käytetään sanaa kruh. Nämä eroavuudet eivät useinkaan noudattele maiden tai etnisten ryhmien rajoja. Esimerkiksi jokainen Bosnian länsiosassa – Banja Lukan kaupunki mukaanlukien – käyttää perinteisesti sanaa kruh, riippumatta siitä mieltääkö itsensä bosniakiksi, kroaatiksi vai serbiksi. Keskisessä Bosniassa sana hljeb on yleisin. Tämä kartta kuvaa karkeasti leivän nimityksen alueellisia eroja:
Vaikka voitkin vain käyttää kaikissa näissä maissa sanaa kruh eikä kenelläkään ole vaikeuksia ymmärtää, tulet todennäköisesti kuulemaan (puheessa ja perinteisessä sekä popmusiikissa) ja näkemään (kirjoituksessa) muitakin muotoja.
Muutkin vaihtelevat sanat saattavat tietysti vaihdella alueittain. Periaatteessa minun pitäisi laatia kartta niistä jokaiselle!
Bosniassa ja Montenegrossa sana muž on puheessa harvinainen; sana čovjek merkitsee kontekstista riippuen miestä tai aviomiestä (sanan žena nainen/vaimo kaksoismerkitys pätee kaikkialla). Samoin on keskisessä Serbiassa.
Standardiserbiassa vain taivutuspohjan kirjoitusasut suc- ja svec- ovat hyväksyttyjä.
Suurimmassa osassa Serbiaa nimi Kruno taipuu kuten Marko, joten se olisi ne poznajem Kruna, mutta nimi on Serbiassa hyvin harvinainen.
Sana šta on standardi Serbiassa ja suurimmassa osassa Bosniaa.